Näillä mennään

Kirjoitelleenpa tällä kertaa vähän miten viime kuukaudet ovat kuluneet treenien ja syömisen osalta, no ehkä loppuun vähän muustakin elämästä, koska hei, on minulla muutakin elämää :D

Syksy on tullut treenailtua seuraavanlaisella jaolla:

1. Perusviikko
2. Rest Pause
3. Tripla
4. Kevyt perusviikko
5. Rest Pause

Perusviikolla kroppa on jaoiteltu:

1. Rinta, olkapäät
Lepo
2. Takareidet, pakarat
3. Selkä, takaolka, vatsat
Lepo
4.Selkä, olkapäät
5. Hauis, ojentajat
6. Reidet, pakarat, pohkeet, syvät vatsat

Lisäksi kerran viikossa olen tehnyt aerobiseen yhdistetyn loikkatreenin.

Olen ollut Johannan valmennuksessa nyt noin yhdeksän kuukautta. Kesällä pidin välidieetin niinkuin on tullut useampaan otteeseen mainittua. Suurimpien ylimääräisten kuoriuduttua päältä, teki Johanna minulle uuden treeniohjelman. Etureidet ovat kehittyneet suht hyvin, nyt lisää takareisi pakara osastoa. Selkään on tullut hieman leveyttä sekä paksuutta. Lisää leveyttä kuitenkin tarvitaan ja paljon, joten latsia latsia :) Samoin olkapäät vaativat huimasti lisää kokoa. Ojentaja on edellä hauista, tahtoo palan! Ja ne vatsat, hoh, on sinne vahvuutta tullut, mutta vatsoja tyttö, vatsoja :)

Yhteistreeneissä olen päättänyt keskittyä nyt täysillä yläkropan kehittämiseen. Alkuun valitsin melko usein takareittä ja pakaraa, tällä hetkellä jalat kehittyvät kuitenkin hyvin, sarjapainot nousseet ihan kohtalaisiksi ja löytynyt kunnon poltto ja asenne yksinkin tekemiseen. Nyt siis selkää, olkapäitä ja käsiä Johannan "piiskauksessa". Treenitekniikoista oppii kerta toisensa jälkeen uutta. Olkapäihin alkanut tehdessä löytyä se jäätävä paine, jota tässä ollaan nyt yhdeksän kuukautta etsitty :D Kerta toisensa jälkeen paine on tuskaisempi mutta ah niin palkitseva. Samoin selkätreenistä opin taas viime viikolla paljon. Keskityttiin ainoastaan "latseihin" hieman erilaisilla tekniikoilla, oikealla kulmalla jne.

On sinne "Aku Ankka" koipeen pientä muotoa saatu :)

Ruokavalioon on lisätty hiilaria, melko maltilla. Lokakuun puolella muutettiin taas hieman, esim. puuroa vähemmälle ja munakasta tilalle, lounaalle avokadoa jne. Kalorimäärä päivässä tällä hetkellä n. 2100 ja rapiat. Jatkuvaa tarkkailua, yläkropasta ei saa menettää yhtään, mutta vatsa ei saa uudelleen pullahtaa. Ylimääräinen syöpöttely kerääntyy meikäläisellä ensimmäiseksi vatsan seudulle :( Pari viime viikkoa on tullut syötyä ylimääräisiä välipaloja silloin tällöin, ja eihän ne tuolle pakille sovi. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja nyt mennään täysin ohjeen mukaan. Lukeehan siellä listassa yksi vapaasyöntipäivä per viikko. Joten säästellään ne herkut ja hiilarit sinne :)

Arki rullailee tasaisesti, tämän vuoden lomatkin on tullut jo pidettyä. Töitä, salia ja kotihommia, blaah! Vapaapäivinä ollaan ihan vaan oltu perheen kesken, nähty kavereita ja käyty mm. keilaamassa (alkaa olla jo perjantai perinne...) Marraskuun ratoksi olisi tiedossa parit illanistujaiset, pääsee vähän laittautumaan, onhan nyt jonkin sortin juhlakausi! Isänpäiväkin tuli vietettyä, tosin töissä. Pikku Boudari onneksi hoiti homman ja antoi isille lahjat ja aamupalat :)

Annettiin isille taulu lahjaksi :)

Pikku Boudarin marraskuu alkoi "surullisissa" tunnelmissa. Esikoulusta tuli sähköposti että marraskuun lopulla järjestettävissä juhlissa pitäisi olla tytöillä mekko tai hame. Ja siitäkös hän riemastui, tai sitten ei! Ensin tuli huuto, sitten tuli itku! "Ja minä en varmana laita hametta, enkä varsinkaan mekkoa!" No viime viikolla lähdettiin kuitenkin Lahteen vaatekaupoille ja löytyihän sieltä vaatteet pitkän harkinnan jälkeen :) Ja neitihän innostui oikein kunnolla H&M:ssä ja osteli jopa muitakin tyttöjen vaatteita ja uskokaa tai älkää: jopa pinkin toppatakin <3

Pikku Boudari ja pinkit korvikset, niin ja timantteja paidassa (alkaa tulla äitiinsä...) <3 

Tämmöistä siis minun syksyni tähän asti... Seuraavaksi kai odotellaan joulua ja kinkkua, vai miten se meni ;)

Tärkeintä...

Voihan syksy ja sateet, pimeys ja väsymys! Syksy ei ole ihan se minun juttuni. Väsymys vaivaa ajoittain pahastikin, energiatasot eivät ole samaa luokkaa kuin kesällä. Tästäpä johtuen on blogin kirjoittelukin ollut jäissä muutaman viikon. Iltaisin sohvan nurkka ja takan reunalla palavat kynttilät ovat vetäneet puoleensa magneetin lailla, tietokonetuolia ei ole tullut kulutettua. Sohvan nurkassa on ollut aikaa pohtia elämäänsä monelta kantilta, mikä on tärkeää ja mikä toisarvoista... Siitähän tämä ajatus lähti eilis iltana. Mikä on tärkeintä elämässä? Pohditaan nyt samalla treeninkin kannalta kun on kuitenkin tullut tuonne blogin nimeen heitettyä sana treeni :D

Perhe, ne kaksi elämän tärkeintä <3

Tunnen olevani maailman onnellisin ihminen joka ikinen päivä. Päivä päivältä arvostan enemmän noita kahta elämäni suurinta rakkautta. 

Mies jolta saan kaiken tuen sekä henkisesti että fyysisesti. Kannustus, arvostus ja se turvallinen kainalo mihin käpertyä kun kaikki muu on harmaata ja elämä "potkii", paras ystävä jolle voi kertoa kaiken. Joka keksii menoa ja tekemistä lapsen kanssa kun äiti on salilla, korvaamatonta <3

Tuo pieni, mutta jo niin iso tyttö, joka illalla ottaa pienillä sormillaan kädestä kiinni ja kuiskaa "hyvää yötä, rakastan sinua äiti". Joka pukee aamulla vaatteet päälleen, harjaa hiuksensa ja hyppää autoon, väsyneenä sanoo "väsyttää vielä", vilkuttaa esikoulun ovelta "hei hei äiti, nähdään iltapäivällä". Joka käpertyy kainaloon raskaan työpäivän jälkeen, silittää hiuksia ja sanoo reippaasti "anna pusu". Joka huutaa äitille tomeralla äänellä, "mee vaan salille, nähdään illalla" ja nostaa peukkunsa ylös samalla virnistäen, korvaamatonta <3

Ystävät

Ne tärkeät joille purkaa päänsisällä vellova tunnemyrsky. Ne jotka saavat tunnit tuntumaan sekunneilta. Ne jotka kuuntelevat kun kaikki on huonosti tai kun elämä oikein naurattaa. Ne joihin voit luottaa. Ne joille voit soittaa vaikka olisi keskiyö. Ne joiden seurassa naurat kyyneleet silmiin. Ne joita ilman elämä olisi harmaata ja arki raskas selvitä. Ne jotka raahautuvat salilta pois rappusissa voihkien tsempattuaan sinua ja antamalla kaikkensa, korvaamatonta <3

Hyvä olo, se tunne ja olotila, jolla jaksat tsempata päivästä toiseen positiivisella mielellä

Terveys, sen verran kuin itse siihen voit vaikuttaa. Hyvä ruoka, se joka antaa energiaa lähteä sohvan nurkasta salille. Treenit, se tunne kun ylität itsesi kerta toisensa jälkeen. Lataus, se tunne että pystyt melkein mihin vain. Valmentaja, se joka jaksaa keksiä uusia ideoita ja ymmärtää, nähdä mitä pitää muuttaa ja mitä kehittää. Yhteistreenit, se oivalluksen fiilis kun opit jonkun uuden tekniikan. Kehitys, kun hymyilet katsoessasi peiliin. Kaikkensa antanut olo, kun jalat täristen punnerrat sen prässikelkan ylös ennätyskiekoilla. Se itkun sekainen nauru kun muistutat juuri syntynyttä varsaa, korvaamatonta <3