Minä vs. Minä

Viimeaikoina olen pohtinut paljon aihetta "minäkuva". Minulle ihmisessä on tärkeämpää sisäinen kauneus, ei se onko ihminen viimeisen päälle treenattu tai tuunattu. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, kauniin kuoren alla voi olla höttöä sisällä. Toivon etten anna itsestäni juuri tälläistä kuvaa kenellekään, blogissa on kuvia muuttuneesta vartalosta, peilin kautta otettuja kuvia jne..., helposti ulkopuolinen voi muodostaa kuvan, "pinnallinen akka tuokin, kuvailee itseään, pah!", ihminen joka ei tunne minua, ei tiedä miten asioista ajattelen, miten sisälläni tunnen. 

Haluan näyttää itselleni että pystyn, perhana minähän voitan pelkoni ja olen joskus vielä siellä lavalla! Kilpailuhenkisyyttä on pakko olla, ja myönnettäköön että kilpailija itsessäni nostaa pikkuhiljaa päätään. Yhä edelleen pidän itseäni itseni pahimpana kilpailija, minä vs. minä! Kilpailen itseni kanssa, en muita vastaan. Ihmisenä olen muita kannustava. Jos joskus siellä lavan takana olen, ei se perusluonne muutu, ei minusta saa tyttöä joka piikittelee muiden kuntoa pönkittääkseen omaa etuaan. Minä olen se joka tsemppaa muita, antaa kannustavaa palautetta. Uskoa itseensä on silti oltava, jos ei usko itse itseensä, kuka muukaan niin tekisi?

Olen parhaani mukaan yrittänyt kehittää stressinsietokykyäni, omaan silmään ihan kohtalaisin tuloksin. Huono stressinsietokyky on aina ollut oma heikkolenkkini, huonon itsetunnon ohella, huono yhdistelmä! Kun ottaa pienistäkin vastoinkäymisistä ja mokailuista valtavat paineet, syyllistää itsensä maanrakoon ja murehtii vielä mitä muut ajattelevat, eihän se hyvää pienelle ihmiselle tee. Viimeisen vuoden aikaisesta kehityksestä olen perhanan ylpeä, ja ei, en tarkoita nyt muuttunutta vartaloa, vaan sitä muutosta mitä tuolla pääkopassa on tapahtunut. Hittojako siitä mitä ne muut ajattelevat, nauran itselleni, nostan leuan pystyyn ja jatkan kohti uusia pettymyksiä :D Varmasti löytyy niitä jotka nauravat minulle seläntakana, mutta tärkeintä ovatkin ne jotka nauravat kanssani <3 Kyllä siellä tunnelin päässä on aina valoa!  

Viime postauksessani sivusin syömähäiriö aihetta. Minun on vieläkin helpompi kirjoitta kuin puhua aiheesta. Keskustelin vähän aikaa sitten bulimiasta erään ihanan ihmisen kanssa, jolla samaa taustaa. Oikeastaan vasta tämän keskustelun aikana jotain löi vasten kasvojani, hei, mähän olen parantunut, mä pystyin puhumaan aiheesta! Jos tunnistat itsesi, niin kiitos tästä keskustelusta, olet ihana, keskustelu oli minulle tärkeämpi kuin osaat kuvitellakaan <3 Juuri omien kokemusteni kautta olen varovainen, kirjoitanko täällä blogissa esim. tarkkoja ruokamääriä mitä itse söin dieetillä, ottaako joku ne ohjeet laihdutustarkoitukseen, dieetti jää päälle jne. Itse koen vasta nyt, kaiken nuoruuteni ruokasähläilyn jälkeen, olevani valmis tähän. "Massakaudella" en koe huonoa omaatuntoa jos ruokailu välillä lipsuu, jos syön ylimääräisen kiinalaisaterian, so what! Jos jäisin pohtimaan asiaa ja saisin morkkiksia, olisi se minulle merkki: "nyt lähtee lapasesta, pakkia pakkia!" Välidieetin aivan kuin joskus tulevaisuudessa kisadieetin vedän grammalleen listan mukaan, mutta se on eri asia, se kestää vain määrätyn ajan, sitten se on loppu, palataan taas isompikaloriseen ruokamäärään. Pakko myöntää että vallalla oleva "fitnessbuumi" pelottaa, lähinnä syömähäiriöiden kannalta. Vedetään tiukalla aikataululla todella tiukkoja dieettejä, mutta mitä sen dieetin jälkeen, kauhun tasapaino? Osataanko palata "normiruokailuun" vai ahmitaanko kaksin käsin mättöruokaa, sitä mistä dieetillä haaveiltiin? Vai onko mahdollista että kiristely jää "päälle", kun kisakireys on saavutettu, raaskitaanko siitä luopua? Ovatko kaikki valmiita tähän? Vasta nyt voin rehellisesti sanoa: Minä olen! Mutta se vaati erehdyksen kautta oppimista, vaikeitakin aikoja, kolkytä vuotta elämänkokemusta :)

Näiden kuvien jälkeen on tahkottu lihaa tällä hetkellä 7,5 kuukautta. Huomatkaa, selkä ei aukea, vedän sen suppuun, hitokseen vaikeaa :) 

Yhteistreenejä sovittaessa pyysin Johannalta kuntostekkausta. Tiistaina se odottaa. Ensin tunti rääkkiä olkapäille ja sen jälkeen Johannan valvova silmä vs. minun fysiikkani :) Luotan täysin "koutsini" arvioon kunnosta, riittääkö se fysiikka, kisahaave ja motivaatio puskea vaikka seinästä läpi on kovempi kuin koskaan, mutta palataan kommentteihin :)

Superihminenkö, noup!

En kokenut vielä tänäänkään olevani tervehtynyt täysin ajatukselle painojen nostelusta... Mutta pitihän se mennä edes raudan tuoksua nuuhkimaan, ja hei, otin jopa korkkarit mukaan :) Vedin siis kaverille lupaamani ystävänpäivä lahjan, jalkatreenin :) Toivottavasti Maisan kintut kiittävät! Olen kyllä ihan hitokseen ylpeä tuosta naikkosesta, yhdellä sanalla: Sitkeä <3

Kipeänä ollessa olen ajatellut ruokaa, hyvässä ja huonossa. "Listaruuat" vastaan herkkumätöt. Kokkailuun ei tahtonut energiaa löytyä ja ajatus kanasta ja riisistä, keitetyistä kasviksista puhumattakaan, lähinnä etoi. Onneksi rakas ystäväni kaurapuuro, ei jättänyt kylmäksi :) Samoin rakkauteni valkosuklaapudding munakkaaseen räiskyi palavasti myös pienessä horkassa :) No hyvä on, tuli toisena päivänä passitettua mies hakemaan kiinalaisesta valkosipuli-chili kanaa ja riisiä, yksi niistä suurista ruokarakkauksista :) Mutta edes sairasvuoteella, kappas, en kaivannut karkkia, en edes suklaata, liekö jokin kipukynnys ylitetty :D

Viime aikoina on tullut huomattua joidenkin "vastaisku" lukuisille terveysruoka päivityksille ja kuville sosiaalisessa mediassa. Juu osittain olen samaa mieltä että ei nyt ihan joka ruokapurkkia ja protskujauhoputelia tarvitse kuvata, itsellä ainakin tulisi "arkena" hyvin yksitoikkoista kuvamateriaalia, sillä yllätys yllätys: syön lähes samoja vatsantäytteitä joka päivä :) Siitä vastaiskusta, olen joidenkin huomannut laskevan leikkiä meidän "listasyöjien" kustannuksella, päivitykset ovat luokkaa: "karkkia eilen, karkkia tänään, mäkkäri tänään, kebabbia huomenna, ranskalaisia ja makkaraa nam...), ei siinä, jokainen tyylillään. Ja ei, en ole itsekään mikään "pyhimys", kyllä täälläkin herkutellaan, vapaasyöntipäivinä! Joku jo taisi töissä epäillä olenko raskaana, kun selittelin tohkeissani vapaasyöntipäivien himoa karjalanpiirakoihin! Ei, en ole, minulla on vain hiukka omituiset mieliteot :D Treenipäivien mentaliteetti on itselläni iskostunut tiukkaan ravinnon suhteen. Olenko liian nipo, kuka tietää, mutta en viitsi "heittää treeniä hukkaan" syömällä mitä sattuu. Ja toisinpäin: jos ahdan napaani rasvaista tai sokerista "mättöä" ennen treeniä, jää jalkasetti taatusti väliin päiväunien kutsuessa. Taannoiselta ravintoluennolta jäi Sampon sanoista mieleen "insuliini-ikkuna" treenin jälkeen. Riittävästi hiilaria ja proteiinia, mutta ei rasvaa, ruoka imeytyy hyvin, mutta kroppa ei ole niin fiksu että erottelisi tuleeko sieltä nyt rasvaa vain proteiinia kylkiin tarttuvaksi.

Myöskään liika hiilari ei minulle sovi, nälkä kasvaa kasvamistaan ja minulta tuo hiilari löytyy vatsan seudulta, miten se osaakaan valita aina navan ankkurikseen, hiton geenit :) Oikeanlaisen ruuan ohella käytän paljon vitamiineja, lisäravinteita ja "superfoodeja". Olen todella harvoin kipeä, mutta niinkuin todettu, en ole superihminen, täällä kirjoittelee tällä hetkellä puolikuntoinen nuhanenä, muistuttaa lähinnä Petteri Punakuonoa :)

Vai onko tämä kateutta geeneistä? Olenko katkera niille jotka voivat syödä karkkia ja ranskalaisia ilman että se näkyy missään? Rehellinen vastaus: ei, en ole. Olen paasannut tästä elämänmuutoksestani, ja puolet tästä on juurikin ruoka, polttoaine jolla jaksan! Minulle rasvainen ja sokerinen ruoka ei yksinkertaisesti sovi, olen väsynyt ja olo on "krapulainen". Olen kyllä aikoinani kokeillut tätä sohvaperuna aikakautta, niitä karkkia ja ranskalaisia, jopa niin paljon että sairastuin bulimiaan. Joten herkuteltu on ja vielä kaksin käsin! Tämä aikakausi on onneksi jo ollutta ja mennyttä, elämä pyöri ainoastaan ruuan ympärillä, 24/7. Joten jos joku kuvittelee että nykyinen syömiseni on jatkuvaa kyttäämistä ja nälkää, on hyvin väärässä. Nykyinen suhtautumiseni ruokaan on päinvastoin: "En elä syödäkseni vaan syön elääkseni". Syömähäiriöaikoina asia oli juurikin toisinpäin.

Olen jokseenkin yksitoikkoinen ruuanlaittaja, mausteita käytän juu, mutta itse mielikuvitus puuttuu tyystin, arjen sanelemat aikataulut, helpoimman kautta. Joitakin blogeja luen jo ihan senkin vuoksi, että saan hieman vaihtelua ruokaan, niiltä ihmisilta joilta ei sitä mielikuvitusta puutu. Terveellinen ruokakin voi olla sekä herkullisen makuista että näköistä :) Onneksi esim. tuota minun koutsiani on suotu mielikuvituksella ja kokeilunhalulla, ja että hän vielä haluaa jakaa noita ihania ohjeitaan myös muille :) Jos ette ole vielä tutustuneet tuohon Fastin proteiinileivonnaisohjevihkoseen niin suosittelen. Pelastaneet ainakin omalla kohdallani monen monituista "elämä potkii, tarvitsen äkkiä jotain lohtusyömistä!" päivää :D


Päivän pohdintojen jälkeen eväitten tekoon ja iltavuoroon. Huomenna olisi jo haave päästä salille tekemään muutakin kuin nuuhkimaan rautoja, pidetään peukalot pystyssä :)

Eevis

Kun äiti on kipeä...

...niin muilla on tylsää! Tuo meidän Pikku Boudari päästi kyseisen lauseen suustaan jo heti perjantaina kun ennätin edes aavistella jotta näinköhän on lämpöä :) Olen hiukan huono lepäämään saatikka edes pysymään paikallani, nyt päätin niin kuitenkin tehdä! Lauantaina kauppareissu ja kaverin ja lasten kanssa ABC:llä kahvilla. No tokihan se oli vielä ruokakin Pikku Boudarille valmistettava, täytyy samalla todeta että melkoinen suursyömäri tuo lapsi! Toissaviikolla hain pitkästä aikaa Mäkkäristä lastenaterian tuolle tirppanalle. Hän söi koko aterian, ja ilmoitti että vielä kyllä jotakin mahtuisi napaan, ja kappas, hetken päästä oli neiti vedellyt vielä äitin paistijauhelihaa kipollisen... Taitaa olla pituuskasvu melko kuluttavaa puuhaa :) Eipä tarvitse siis mäkkärin aterioita jatkossa hakea, ei niistä nälkä lähde :D

"Terveen paperit?" Noup :)

Muuten kulutinkin lauantain lähinnä sohvan nurkassa löhöten. Katseltiin pikku neitin kanssa "Tintti" leffa, tosin neiti ilmoitti että äiti kuorsasi jo puolessa välissä, hups :) Vetelin muutaman kupillisen pakuriteetä ja reilummalla kädellä C- ja D vitamiinia, sekä sinkkiä. Liekö parantava vaikutus vain uskoa asiaan, mutta sunnuntai aamuna herätessä olo oli paljon parempi! Olkoon mitä "hömppää" tahansa niin tänään jatkoin pakuriteellä ja vitamiineilla :)

Täsmäisku flunssapöpölle :)

Tänään on jaksettu ottaa vähän tuota eilisen tylsyyttä kiinni, Pikku Boudarin kanssa koti "jumppaa", ihan pikkuhiki meinasi tulla temppuillessa :) Tiedän että kasvaminen edellyttää treeniä, ruokaa ja lepoa. Mikä siinä riittävässä levossa voi ollakin niin vaikeaa? Pakko myöntää että eilen oli itku lähellä, salille oli niin kova hinku! Mutta älkää säikähtäkö, on minulla vielä hiukan järkeä päässä, aion pitää ainakin maanantain vielä lepoa, katsotaan tilannetta tiistaina :)

Pikku Boudarin kanssa pikku jumpat :)

Iltapuuhaksi keksittiin vielä pitsan paistoa, alkaa olla melkoinen kokkikolmonen tuo lapsi <3

Pikkuinen pitsan vääntäjä :)

Naiset, uskokaa itseenne!

Naistenpäivä oli tarkoitus aloittaa tooosi rankalla etureisitreenillä Maisan kanssa. No, flunssapöpö päätti toisin! Työputki takana, kahden päivän vapaat edessä! Eilen illalla nousi lämpö ja kurkku on karhea, ja minä olen niin harvoin kipeä, että tokihan se iski taas vapaapäivinä. Liekö stressi purkautunut tai jotain :( Työnantaja voi olla tyytyväinen, kolmen vuoden aikana taitaa olla pari sairaslomapäivää, siis sekä minä että lapseni olemme melkoisen "tervettä" tyyppiä :) Onneksi ehdin vetää Maisan kanssa hyviä treenejä tällä viikolla, selkään sattuu (hyvällä tavalla..) ja olkapäät ovat aivan loppu, ja pakarat muistuttavat vieläkin olemassa olostaan :D Sehän se vaikeinta kipeänä ollessa: Minä en pääse salille (plus muutama itkupotkuraivari!)

Tänään on siis naistenpäivä, joten hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille naisille (oletan että 99 prosenttia tätä blogia lukevista, on juurikin kauniimman sukupuolen edustajia...)

Itse taidan olla vähän vaativa yksilö, odotan että minua muistetaan säännöllisin väliajoin jollakin mukavalla, jollakin mikä piristää juuri minua :) Tai sitten olen vain tottunut hyvään ;) En ole mikään "prinsessa tyyppi", mutta pieni piristys miehen suunnalta auttaa jaksamaan arjessa paremmin! Ihan vain pelkkä ruuanlaitto tai siivous miehen taholta saa hymyn korviin <3 Eivät naiset vaadi ruusuja tai kultakoruja, ainakin tämä nainen ilahtuu pienistäkin eleistä!

Kiitän luojaani, koska saan niin paljon apua arjen pyörittämiseen...

Viihdyn nykyisin lähinnä treenivaatteissa, tai pääasia että vaatteet ovat mukavat päällä, töistä salille ja salilta kotiin, ei siinä kummemmin jaksa sonnustautua... Silloin tällöin tulee kuitenkin fiilis: "Hei tänään minä laittaudun!", vähän runsaammin pakkelia, tiukkaa housua ja nätimpää paitaa ( jotain muuta kuin treenitoppia..) ja korkokenkää, saatanpa jopa suoristaa hiuksia! Tunnetta olevansa Nainen! Sitä tunnetta kun katsot peiliin ja ajattelet: "Vau, kuka on tuo Nainen!" Sitä tunnetta jota harvoin kokee kun hikisenä, pipo päässä katselee itseään salin peilistä, tai aamuisin kun mustat silmänaluset lyhyiden yöunien jälkeen olet lähdössä töihin...

Tästä päästänkin itse otsikkoon! Uskokaa naiset itseenne, pystytte mihin vain! Älkää murehtiko liikaa vaan antakaa palaa! Minun on helppo puhua aiheesta, sillä olen koko pienen ikäni ollut "murehtija, en pysty kuitenkaan, turha edes yrittää" tyyppinen ihminen, juontaa juurensa äärimmäisen huonoon itsetuntoon! Pienin askelin olen matkannut kohti "minä pystyn, annan kaikkeni, olen hyvä" tyyppiä kohti. Matka jatkuu, enkä aio enää murehtia, otan itseni huumorilla, elämä ei saa olla haudan vakavaa :)

Ja kun en sinne salille tänään päässyt, oli minulla vihdoin aikaa laittaa vähän muutoskuvaa :) Vielä kerran: Uskokaa itseenne naiset, te pystytte, niin minäkin olen tehnyt!

MARRASKUU 2012

MAALISKUU2013

KESÄKUU 2013

Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut että kehtaan näitä tänne laittaa, mutta hei, kerranhan täällä eletään ;) Juu, kesäkuun kuvissa olen ruskea ja aurinkoöljytkin ovat kaiken lisäksi pinnassa, mutta on siinä kropassa silti jotakin tapahtunut :D

Hyvää viikonloppua, minä jatkan sairastamista, tai siis positiivisemmin: Minä olen päättänyt viikonlopun aikana voittaa flunssapöpön 1-0 :)

Eevis

Pari sanaa itsetunnosta ja vähän muustakin

Pari viikkoa sitten olin mukana Johannan järjestämässä asentoharjoituksessa. Opastajana oli myös ihana Tolosen Laura. Paikalla oli lukuisia tiimiläisiä, mukavaa porukkaa ja näin ollen rento meininki. Joukossa oli kevään kisoihin valmistautuvia sekä tälläisiä "vasta-alkajia" kuten minä :) Paljon tarttui vinkkejä ja intoa matkaan tuosta. Täytyi tosin todeta taas itselleen, jotta kyllä osaa ihminen olla jäykkä :D Ei ole niin helppoa kuin miltä näyttää, "jännitä tuota, käännä tuonne, pidä paino tuolla jalalla..."

Asentoharjoitusten jälkeen tuli pohdittua hieman miten olen muuttunut ihmisenä, lähinnä tuota itsetunto puolta. Vuoden valmennuksen aikana olen muuttunut melko paljon, myös tuolta mielen puolelta. Toki asiaan vaikuttavat muutkin seikat, hyvä elämäntilanne kokonaisvaltaisesti. Vuosi sitten minulle olisi ollut suuri kynnys ihan pelkästään tuollainen asentoharjoittelu, muut katsovat, apua, mitä ne mahtavat ajatella, enhän minä osaa niin hyvin kuin toiset, kaikki siis negatiiviselta kannalta. Olen pikkuhiljaa suoristanut ryhtini, nostanut pään pystyyn ja olkapäät taakse, kantanut itseni paremmin, osannut nauraa itselleni :)

Vaikka olen ylpeä itsestäni, muutoksesta jonka olen saanut aikaiseksi kovalla työllä, oikeilla valinnoilla, niin ei, älkää ajatelko väärin: hyvä itsetunto ei ole verrannollinen "itseään täynnä olemiseen". Hyvä olo näkyy paitsi ulospäin, myös arkipäiväisissä sosiaalisissa suhteissa, en enää sulkeudu kuoreeni, olen sosiaalisempi ja minuun on helpompi tutustua samoin kun minun on helpompi tutustua toisiin, annan itsestäni enemmän. Olen oppinut näyttämään tunteeni, niin hyvät kuin huonot, en patoa niitä sisälleni. Taidan liikuttua vähän liiankin helposti ihan pienistä asioista, muiden onnistumisista tai vastoinkäymisistä...

Eevis 9 vee ja Eevis 25 vee...

...Eevis 30 vee

Muutosta on siis tapahtunut varsinkin viimeisen vuoden aikana, ja myönnettäköön että olen ehkä ollut hieman "pöljä" tai ainakin ajattelematon, ja päivittänyt "muutoskuvia" paitsi blogiin, niin myös fb:n. Ja koska en ole todellakaan ainoa "pöljä", niin tokihan nämä päivittelyt nostavat ihmisten "karvat pystyyn". "Fitness buumi" ja "trikoopeppukuvat" ärsyttävät... Hetki siinä kesti tajuta asia. Olen ollut vaaleanpunaiset lasit päässäni ja nähnyt asian vain omalta kantiltani. Olen niin huikean ylpeä muuttuneesta minuudestani että olen "väkisin" yrittänyt jakaa tätä motivaatioryöppyä myös muille, joita ei tämä "treenihömppä" kiinnosta. Olen viimeaikoina huomannut häpeäväni aika ajoin näitä kuvia, ja jopa blogia. Eihän tämän näin pitänyt mennä!

Tällä viikolla fb:n päivitys lukuisilla immeisillä oli seuraavanlainen:

"Sinustakin fitness-harrastaja? Se on helppoa! Aloittaaksesi tarvitset:
1. Uusi iPhone tai Samsung Galaxy S jotakin
Tärkein väline saliurheilussa. Voit nopeasti päivittää olevasi salilla ja lisätä muutamat peilipersekuvat instagramiin. Selfiet kannattaa ottaa peilin kautta siksi, että puhelin näkyy.

2. Järkkärikamera
Tämä ei ole niin pakollinen kuin hyvä älypuhelin, mutta suosittelemme lämpimästi.Järkkärillä saat kuvattua hyvälaatuisia kuvia ostamistasi rahkoista, banaaneista ja lisäravinteista. Älä unohda lisätä jokaista ateriaasi facebookiin tai blogiisi.

3. Salijäsenyys
Älä unohda hehkuttaa tätä missään tilanteessa. Mitä kalliimpi sali, sitä parempi. Plussaa saat, jos joku maamme lukuisista fitness-ammattilaisista käy samalla salilla.

4. Salivaatteet
Hihattomat paidat ja tiukat salihousut. Molempia tarvitset vähintään kymmenen kappaletta. Kaikki eri värisiä, jotta kaverisi huomaavat heti instagram-kuvistasi että olet todellakin panostanut rahallisesti tähän fitness-urheiluun. Muista myös että kerran käytettyjä salivaatteita ei voi käyttää enää uudelleen. Ehkä jossain metässä lenkillä voi, mutta älä pliis hei lataa instaan kuvia joissa käytät samaa vaatetta useaan kertaan!
Suosittelemme erityisesti Better Bodies- merkkiä. Tällä saat persekuviisi enemmän uskottavuutta ja arvostusta.

5. Proteiinipatukat
Proteiini-vitun-patukat. Muodostavat koulu/työpaikkaruokailusi. Näitä patukoita syödään vain julkisilla paikoilla kun muut katselevat. Muista mainita koulussa/töissä proteiinipatukkaa mussuttaessasi että käyt salilla ja ettet voi syödä normaalia hiilaripaska-ruokaa, koska ainakin kahden viikon fitness-reenit kusevat siihen yhteen annokseen. Tarvittaessa hauku vielä työ/koulukavereidesi ruokailutottumuksia.

Lopuksi vielä

Ohjeet kuvaamiseen:
Suosituin kuvaustekniikka on ottaa itsestään sivukuva peilin kautta. Käänny siis kylki peiliä vasten. Nyt unohda kaikki, mitä olet kuullut hyvästä ryhdistä. Työnnä takapuolesi mahdollisimman kauas kehosta ja samalla työnnä rintaa eteen. Jännitä vatsaa. Halutessasi voit jännittää sen käden hauista, joka ei kannattele kännykkää. MUISTA lisätä instaan tai faceen uusi kuva vähintään vartin välein, kun olet salilla.
HUOM! Älä missään nimessä ota kuvaa, jos olet hikinen, meikit levinneet tai taustalla on paremman näköisiä ihmisiä.

Älä ota itse treenaamista turhan vakavasti. Keskittymällä näihin ohjeisiin sinusta tulee uskottava ja kadehdittu fittnesstypykkä. Mitä enemmän jaat maailmalle harrastustasi, sitä enemmän kehityt."

No tätähän tuli sitten taas mietittyä, näihin kai minäkin sorrun. No peilin kauttahan ne kuvat tulee otettua, yksin kun yleensä siellä salilla päivystän. Jos sattuu olemaan treenikaveri mukana, saatan joskus jopa saada välähdyksen, "hei otetaanko pari kuvaa blogiin?", mutta ne kuvat otetaan treenin jälkeen, ei sarjojen aikana! Eli kyllä, minä myös treenaan siellä salilla, en käy siellä ainoastaan siksi että voisin päivitellä "trikoopeppukuvia". Itse tykkään blogeista joissa on myös kuvia blogin pitäjästä, oli ne sitten peilin kautta itse otettuja tai ei, kuvia joissa näkyy treenin tuloksia. Ja kyllä, lempivaatteitani ovat tätä nykyä mm. Better Bodies, Six Deuce ja Bia Brazil vaatteet. Tosin ne ovat kovassa käytössä, kestävät pesusta pesuun hajoamatta, kestävät töissä, vapaalla ja salilla. Ja säästämpä ainakin bilevaatteissa!

Kärjistetystihän tämä meni, myönnettäköön :D Jatketaan ensi kerralla vaikkapa taas treeneillä :) Huomio! Osaan nauraa itselleni, joten laitetaas loppuun vielä yksi peilin kautta otettu kuva, ja vielä uudet Six Deucet ja BB:n toppi (joka tosin ollut monessa aiemmassakin kuvassa..) päällä ;)

Eevis