Superihminenkö, noup!

En kokenut vielä tänäänkään olevani tervehtynyt täysin ajatukselle painojen nostelusta... Mutta pitihän se mennä edes raudan tuoksua nuuhkimaan, ja hei, otin jopa korkkarit mukaan :) Vedin siis kaverille lupaamani ystävänpäivä lahjan, jalkatreenin :) Toivottavasti Maisan kintut kiittävät! Olen kyllä ihan hitokseen ylpeä tuosta naikkosesta, yhdellä sanalla: Sitkeä <3

Kipeänä ollessa olen ajatellut ruokaa, hyvässä ja huonossa. "Listaruuat" vastaan herkkumätöt. Kokkailuun ei tahtonut energiaa löytyä ja ajatus kanasta ja riisistä, keitetyistä kasviksista puhumattakaan, lähinnä etoi. Onneksi rakas ystäväni kaurapuuro, ei jättänyt kylmäksi :) Samoin rakkauteni valkosuklaapudding munakkaaseen räiskyi palavasti myös pienessä horkassa :) No hyvä on, tuli toisena päivänä passitettua mies hakemaan kiinalaisesta valkosipuli-chili kanaa ja riisiä, yksi niistä suurista ruokarakkauksista :) Mutta edes sairasvuoteella, kappas, en kaivannut karkkia, en edes suklaata, liekö jokin kipukynnys ylitetty :D

Viime aikoina on tullut huomattua joidenkin "vastaisku" lukuisille terveysruoka päivityksille ja kuville sosiaalisessa mediassa. Juu osittain olen samaa mieltä että ei nyt ihan joka ruokapurkkia ja protskujauhoputelia tarvitse kuvata, itsellä ainakin tulisi "arkena" hyvin yksitoikkoista kuvamateriaalia, sillä yllätys yllätys: syön lähes samoja vatsantäytteitä joka päivä :) Siitä vastaiskusta, olen joidenkin huomannut laskevan leikkiä meidän "listasyöjien" kustannuksella, päivitykset ovat luokkaa: "karkkia eilen, karkkia tänään, mäkkäri tänään, kebabbia huomenna, ranskalaisia ja makkaraa nam...), ei siinä, jokainen tyylillään. Ja ei, en ole itsekään mikään "pyhimys", kyllä täälläkin herkutellaan, vapaasyöntipäivinä! Joku jo taisi töissä epäillä olenko raskaana, kun selittelin tohkeissani vapaasyöntipäivien himoa karjalanpiirakoihin! Ei, en ole, minulla on vain hiukka omituiset mieliteot :D Treenipäivien mentaliteetti on itselläni iskostunut tiukkaan ravinnon suhteen. Olenko liian nipo, kuka tietää, mutta en viitsi "heittää treeniä hukkaan" syömällä mitä sattuu. Ja toisinpäin: jos ahdan napaani rasvaista tai sokerista "mättöä" ennen treeniä, jää jalkasetti taatusti väliin päiväunien kutsuessa. Taannoiselta ravintoluennolta jäi Sampon sanoista mieleen "insuliini-ikkuna" treenin jälkeen. Riittävästi hiilaria ja proteiinia, mutta ei rasvaa, ruoka imeytyy hyvin, mutta kroppa ei ole niin fiksu että erottelisi tuleeko sieltä nyt rasvaa vain proteiinia kylkiin tarttuvaksi.

Myöskään liika hiilari ei minulle sovi, nälkä kasvaa kasvamistaan ja minulta tuo hiilari löytyy vatsan seudulta, miten se osaakaan valita aina navan ankkurikseen, hiton geenit :) Oikeanlaisen ruuan ohella käytän paljon vitamiineja, lisäravinteita ja "superfoodeja". Olen todella harvoin kipeä, mutta niinkuin todettu, en ole superihminen, täällä kirjoittelee tällä hetkellä puolikuntoinen nuhanenä, muistuttaa lähinnä Petteri Punakuonoa :)

Vai onko tämä kateutta geeneistä? Olenko katkera niille jotka voivat syödä karkkia ja ranskalaisia ilman että se näkyy missään? Rehellinen vastaus: ei, en ole. Olen paasannut tästä elämänmuutoksestani, ja puolet tästä on juurikin ruoka, polttoaine jolla jaksan! Minulle rasvainen ja sokerinen ruoka ei yksinkertaisesti sovi, olen väsynyt ja olo on "krapulainen". Olen kyllä aikoinani kokeillut tätä sohvaperuna aikakautta, niitä karkkia ja ranskalaisia, jopa niin paljon että sairastuin bulimiaan. Joten herkuteltu on ja vielä kaksin käsin! Tämä aikakausi on onneksi jo ollutta ja mennyttä, elämä pyöri ainoastaan ruuan ympärillä, 24/7. Joten jos joku kuvittelee että nykyinen syömiseni on jatkuvaa kyttäämistä ja nälkää, on hyvin väärässä. Nykyinen suhtautumiseni ruokaan on päinvastoin: "En elä syödäkseni vaan syön elääkseni". Syömähäiriöaikoina asia oli juurikin toisinpäin.

Olen jokseenkin yksitoikkoinen ruuanlaittaja, mausteita käytän juu, mutta itse mielikuvitus puuttuu tyystin, arjen sanelemat aikataulut, helpoimman kautta. Joitakin blogeja luen jo ihan senkin vuoksi, että saan hieman vaihtelua ruokaan, niiltä ihmisilta joilta ei sitä mielikuvitusta puutu. Terveellinen ruokakin voi olla sekä herkullisen makuista että näköistä :) Onneksi esim. tuota minun koutsiani on suotu mielikuvituksella ja kokeilunhalulla, ja että hän vielä haluaa jakaa noita ihania ohjeitaan myös muille :) Jos ette ole vielä tutustuneet tuohon Fastin proteiinileivonnaisohjevihkoseen niin suosittelen. Pelastaneet ainakin omalla kohdallani monen monituista "elämä potkii, tarvitsen äkkiä jotain lohtusyömistä!" päivää :D


Päivän pohdintojen jälkeen eväitten tekoon ja iltavuoroon. Huomenna olisi jo haave päästä salille tekemään muutakin kuin nuuhkimaan rautoja, pidetään peukalot pystyssä :)

Eevis