Naiset, uskokaa itseenne!

Naistenpäivä oli tarkoitus aloittaa tooosi rankalla etureisitreenillä Maisan kanssa. No, flunssapöpö päätti toisin! Työputki takana, kahden päivän vapaat edessä! Eilen illalla nousi lämpö ja kurkku on karhea, ja minä olen niin harvoin kipeä, että tokihan se iski taas vapaapäivinä. Liekö stressi purkautunut tai jotain :( Työnantaja voi olla tyytyväinen, kolmen vuoden aikana taitaa olla pari sairaslomapäivää, siis sekä minä että lapseni olemme melkoisen "tervettä" tyyppiä :) Onneksi ehdin vetää Maisan kanssa hyviä treenejä tällä viikolla, selkään sattuu (hyvällä tavalla..) ja olkapäät ovat aivan loppu, ja pakarat muistuttavat vieläkin olemassa olostaan :D Sehän se vaikeinta kipeänä ollessa: Minä en pääse salille (plus muutama itkupotkuraivari!)

Tänään on siis naistenpäivä, joten hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille naisille (oletan että 99 prosenttia tätä blogia lukevista, on juurikin kauniimman sukupuolen edustajia...)

Itse taidan olla vähän vaativa yksilö, odotan että minua muistetaan säännöllisin väliajoin jollakin mukavalla, jollakin mikä piristää juuri minua :) Tai sitten olen vain tottunut hyvään ;) En ole mikään "prinsessa tyyppi", mutta pieni piristys miehen suunnalta auttaa jaksamaan arjessa paremmin! Ihan vain pelkkä ruuanlaitto tai siivous miehen taholta saa hymyn korviin <3 Eivät naiset vaadi ruusuja tai kultakoruja, ainakin tämä nainen ilahtuu pienistäkin eleistä!

Kiitän luojaani, koska saan niin paljon apua arjen pyörittämiseen...

Viihdyn nykyisin lähinnä treenivaatteissa, tai pääasia että vaatteet ovat mukavat päällä, töistä salille ja salilta kotiin, ei siinä kummemmin jaksa sonnustautua... Silloin tällöin tulee kuitenkin fiilis: "Hei tänään minä laittaudun!", vähän runsaammin pakkelia, tiukkaa housua ja nätimpää paitaa ( jotain muuta kuin treenitoppia..) ja korkokenkää, saatanpa jopa suoristaa hiuksia! Tunnetta olevansa Nainen! Sitä tunnetta kun katsot peiliin ja ajattelet: "Vau, kuka on tuo Nainen!" Sitä tunnetta jota harvoin kokee kun hikisenä, pipo päässä katselee itseään salin peilistä, tai aamuisin kun mustat silmänaluset lyhyiden yöunien jälkeen olet lähdössä töihin...

Tästä päästänkin itse otsikkoon! Uskokaa naiset itseenne, pystytte mihin vain! Älkää murehtiko liikaa vaan antakaa palaa! Minun on helppo puhua aiheesta, sillä olen koko pienen ikäni ollut "murehtija, en pysty kuitenkaan, turha edes yrittää" tyyppinen ihminen, juontaa juurensa äärimmäisen huonoon itsetuntoon! Pienin askelin olen matkannut kohti "minä pystyn, annan kaikkeni, olen hyvä" tyyppiä kohti. Matka jatkuu, enkä aio enää murehtia, otan itseni huumorilla, elämä ei saa olla haudan vakavaa :)

Ja kun en sinne salille tänään päässyt, oli minulla vihdoin aikaa laittaa vähän muutoskuvaa :) Vielä kerran: Uskokaa itseenne naiset, te pystytte, niin minäkin olen tehnyt!

MARRASKUU 2012

MAALISKUU2013

KESÄKUU 2013

Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut että kehtaan näitä tänne laittaa, mutta hei, kerranhan täällä eletään ;) Juu, kesäkuun kuvissa olen ruskea ja aurinkoöljytkin ovat kaiken lisäksi pinnassa, mutta on siinä kropassa silti jotakin tapahtunut :D

Hyvää viikonloppua, minä jatkan sairastamista, tai siis positiivisemmin: Minä olen päättänyt viikonlopun aikana voittaa flunssapöpön 1-0 :)

Eevis