Ystävänpäivänä

Tänään on ollut kaikin puolin hyvä päivä, viikon ainoa vapaa, Johannan yhteistreenit, ystävänpäivä ja hei, minun kauan odottamani kengät saapuivat postiin :)

Johannan kanssa tahkottiin tänään selkäosastoa ja loppuun pari liikettä takaolkapäille. Kuulostaa helpolta: ylä- ja alataljaa. No ei se tänään(kään) ollut helppoa! Ensin ylätaljaa leveällä, muutama suora sarja. Sen perään tekniikalla: kolme nopeaa, yksi hidas, huippusupistus alhaalla, keskittyen, kolme sarjaa. Siitä superina ylätalja lapiokahvalla ja alatalja kapealla, kolme sarjaa. Pakki kasassa, pelkkä selkä vetää, ja taas jokainen toisto loppuun vietynä, jäätävä poltto! Sen perään superina ylätaljaa kapealla, ensin normaali istuma-asento, perään takaperin kahva rintaan tuoden, enemmän paksuntava liike, kolme sarjaa. Näin yksinkertaista, tai siis kuulostaa siltä. Paine selässä oli loistava, en päässyt helpolla, vaan jokainen toisto vietiin loppuun, ja selällä :) Paksuntavat liikkeet ovat minulle selvästi leventäviä haastavampia. Nyt pakki kuitenkin pysyy jo hyvin kasassa esim. alataljassa. Vielä vuosi takaperin jouduin keskittämään kaikki ajatukseni (ja samalla voimani) heikon keskivartaloni läjässä pysymiseen. Samoin huomaan ylävartaloni liikkuvuuden parantuneen. Rinta ei enää "kirraa", joka on aika oleellista selkäliikkeiden toistojen loppuun viemisessä.

Ja tosiaan, ystävänpäivä, kiitos kun olette olemassa <3 Olen myös saanut viimeisen vuoden aikana tutustua uusiin, ihan huippu tyyppeihin :) Ystävänpäivähän on vuoden jokaisena päivänä, mutta yritin kuitenkin keksiä noille tärkeille jotain pientä ilahdutusta päivään, toivottavasti onnistuin, eikös se ajatus ole tärkein ;)

Ystävät <3 Rakastan näitä "Nalle Puh" juttuja...

Tuo paras ystäväni, eli kahdeksan vuotta rinnallani sitkutellut miehenikin muisti mikä päivä tänään on :) Aina se muistaminen ilahduttaa yhtä paljon <3

Ruusuja ja valokuva, kyllä tuo mies tietää millä minut saa kyynelehtimään <3

Ja sitten niihin kenkiin! Olen odottanut jo viikon verran milloin tilaamani kisakengät ja hääkorkkarit saapuvat, tänään oli tuo päivä :) Nyt on ilta tepasteltu korkkareilla pitkin asuntoa! Nappi valinta nuo kisakengät, sopiva korko, joten kävely onnistuu hyvin :) Ja ne hääkengät: aaaw <3 Täydellisen korkeat, yksinkertaiset, mutta sopivasti bling bling, eli timangeja... Ja muistutan että olen aina inhonnut korkokenkiä, olen "lenkkitossu tai mikä tahansa muu tossu" ihminen. Ilmeisesti jokin kolmenkympin kriisi iskenyt, mutta olen huomannut viimeisen puolen vuoden aikana olevani "Rakastan Korkokenkiä" ihminen, niin sitä ajat muuttuu...

Keittiö hommia korkkareissa :)

Kisakengät, menin kisoihin tai en, näillä opetellaan kävelemään :)

Hääkengät <3 (pysyvät piilossa laatikossa...)

Tälläistä pikapäivitystä tänään :) Huomenna kasvatellaan etureisiä ja pohkeita, illalla tehdään töitä...
Hyvää viikonloppua kaikille!

Eevis

"Reeniä Eevis, reeniä!"

Sunnuntaina vetelin heti yövuorosta päästyäni aamupuuroa naamaan. Hetken taisin kelailla: "Mitä minä taas itselleni lupasinkaan? Valitsenko oikeasti nukkumisen sijaan parit treenit ilman unta? Luojan kiitos että hoksasin toivoa etten ole jalkaryhmässä!" Ei muuta kuin auton rattiin ja keula kohti Lahtea ja K&M. Harvinaisen rentouttavaa muuten huudattaa vähän lempibiisejä ja valmistautua reeneihin automatkan ajan, taisinpa jopa laulaa (jota en muuten harrasta kuin yksin autolla ajellessa...)

Tiimipäivät ovat huippuhauskoja. Tapaa uusia ihmisiä, niitä "samanhenkisiä". Ihan huipputyyppejä sattui taas samaan olkapääryhmään <3 Sampo veti tapposetin olkapäille, ihan jäätävä poltto, vasen käsi ei lopussa toiminut enää ollenkaan, kilon painotkaan eivät nousseet vaikka olkapäätä kuinka yritti käskyttää :D

Olkapääreeni oli tällä kertaa seuraavanlainen:

-Pystypunnerrus käsipainoilla (3 pudotusta) 10+10+10

-Punnerrus tangolla, leuan alta, pään yli, niskaan ja takaisin, max

-Vipunostot sivulle istuen 

     1 kierros super slow    12

     2 kierros ylös nopeammin, staattista pitoa 3s, hidas negatiivinen    12

     3 kierros normaali tempo   12

-Rinnalleveto-punnerrus tangolla 10

-KP vipunosto eteen-sivulle-eteen-alas 10 kierrosta

-Takaolat KP vinopenkillä 10

Kaikki liikkeet putkeen, ainoastaan siirtymätauolla. Kierrosten välillä pieni tauko, ja tätähän piti tehdä se kolme kierrosta, mutta näppärinä tyttöinä tehtiin "vahingossa" neljä :D

Sivusilmällä vilkaistessa Johannan koutsaama takareisi-tarakka treeni näytti vähintäänkin yhtä kiduttavalta :)

Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin toiminnallisella harjoittelulla. Terhi kävi liikkeet läpi. En muista tarkalleen montako liikettä oli, arviolta kymmenkunta, minuutti per liike, ja vaihto seuraavaan, ja yllätys, kokonaista kolme kierrosta... Liikkeitä läpikäydessä alkoi jo katumus hiipiä mieleen: "Miksi minä onneton menin eilen tekemään etureisi-pohje-vatsatreenin, voi miksi?" Yllätys, yllätys, liikkeet lähinnä vatsoja, hyppyjä ja niitä pirun pohkeita jotka jo valmiiksi kramppasivat :D Hikihän siinä tuli, aerobinen kunto on mitä on, mutta oli ihan hauskaa, mikäli itsensä kiduttamista sillä nimityksellä voi kutsua :)

Selinmakuulta vauhdin kanssa ylös ja hyppy... Suosittelen pipoa, ei valu hiki ikävästi silmiin :D

Treenien päälle oli vielä luentoa aiheesta ravitsemus. Lähinnä keskityttiin ennen treeniä, treenin aikana ja treenin jälkeen syötäviin aterioihin ja lisäravinteisiin. Aihe sinänsä jo hallussa, onhan Johanna tehnyt minulle näihin ohjeet nyt vuoden verran :) Mutta aina oppii uutta!

Osa niistä lisäravinteista...

Tällä viikolla on tullut treenailtua hyviä "omia" treenejäkin. Tyttöjen kanssa vedettiin takareisi tarakka osastoa, ja tänäänkin on ollut kyseinen setti vahvasti mielessä, lähestulkoon joka askeleella :) Välillä on mukava treenailla kavereiden kanssa, vähän vaihtelua ja myös apua omiin sarjoihin. 

Halutaan eroon tikkusääristä, kiitos :)

Olen uudelleen ihastunut käsien pumppailusta, kiitos Johannan yhteistreenin <3 Olin täysin turhautunut edes tekemään hauista, kun ei tuntuma löytynyt niin ei löytynyt! Tekosyitä olin hyvä keksimään itselleni, mutta eihän se mistään muusta johtunut kuin huonosta tekniikasta! Tänään tehtiin Maisan kanssa ihan perusliikkeitä käsiosastolle...

Ojentajille

 

*kapeaa penkkiä

*ranskalaista mutkatangolla

*taljassa alaspainallusta tangolla

*dippiä kahden penkin välissä

-toinen jeesasi muutaman viimeisen toiston, ja vaihto

Hauikselle

*hauiskääntöä mutkatangolla rest-pausena

*hauiskääntöä maaten taljassa rest-pausena

-toinen jeesasi supistus vaiheessa kevyesti, negatiiviseen keskittyen

Tuloksena: aivan jäätävä paine, se tunne kun käsi räjähtää! Rest-pause tekniikkana ja negatiiviseen keskittyminen tuntuvat toimivan minulla todella hyvin. Ja tiedän, kauheaa hehkutusta, mutta tätä ei pysty ymmärtämään jos ei itseltä ole ollut tuntuma ja paine hukassa. Olen aivan valaistunut, ja niin taisi olla kaverikin :D

Kättä tässä kuvattiin, mutta oma huomio kiinnittyy enemmän tuohon vyötäröön, joka on vihdoin kaventunut <3

Nyt on ajatuksissa jo perjantainen ystävänpäivä. 

Ystävyys <3

Olen täällä yrittänyt miettiä miten noita tärkeitä ihmisiä muistaisi, ystävien olemassa olo on korvaamatonta, ja siksipä haluaisi itsekin antaa takaisin jotakin korvaamatonta <3 No ehkä en ihan siihen pysty, mutta on tässä taas jotakin tullut keksittyä, voipi olla että jokin odottaa teitä perjantaina ystävät rakkaat ;)

Eevis

Omia valintoja

Kiirettä on taas vaihteeksi pidellyt, ja blogin päivittely on yleensä se josta silloin tingitään ;) Pieni muotoista kiristelyä on jatkettu vielä pari viikkoa, tai siis vielä viikko jäljellä... Jonkin sortin mielitekoja on "listan mukaan syömisen" ohella ollut, ja siitä kai tämä aihekkin jota olen viime päivinä pohtinut. Ilmeisesti kropan kiristely kiristelee samalla myös tuota pääkoppaa. Huomaan olevani jotenkin epävarma, pohdin kriittisesti tekemisiäni ja olemustani, ehkä turhankin kriittisesti. Moni joka tätä blogia lukee, ihmettelee varmasti mistä virtaa aina riittää ja onko minulla huonoja päiviä lainkaan. "Karu totuus" tulee tässä: ei se aurinko aina paista!

Nostan kovasti hattua joka ikiselle joilla päämääränä esim. kevään kisat. Dieetti ei ole herkkua, treenitehoa on pakko löytää, asennot ja kävely on hiottava millilleen, joka tuutista tulee arvostelua "fitness elämäntyyliä" kohtaan, valintojaan joutuu selittelemään, ja se pää, sen on kestettävä, paineensietokyky 110%. Katsellako kilpakumppaneiden kuntoa esim. blogikuvista, verratko itseään muihin? Omasta blogin kirjoittelustani olen oppinut, ja lähinnä kuvista: älkää verratko niitä kuvia! Salikuvat on salikuvia ja antavat todellisuutta suuremman vaikutelman :) Ehkä minun ei edes pitäisi pohtia koko aihetta koska en ole koskaan kisannut, vielä. Opin kuitenkin jo viime kesän dieetillä sen, kuinka sitä pieni ihminen voikaan pohtia aivan liikaa, pyöritellä päässään kysymyksiä "onko minusta tähän, pääsenkö siihen kuntoon jonka olin tavoitteekseni asettanut...", saatikka että mukana olisi vielä kunnon panos: kisat.

Taisin taas viikkopäivityksessä hieman avautua peloistani Johannalle: "Treenaanko minä edes tarpeeksi kovaa, onkohan minusta sittenkään ylipäätään kisaamaan, mitä jos tuo pakki ei sittenkään lähde..." Liekö minulla ollut jokin viikon mittainen hormoonihyökkäys, (naiset ymmärtävät) vai mikä lie! Olen luonteeltani pitkäpinnainen, myös treenihommissa, en ole tyyppiä "mulle kaikki, heti, tänne nyt!". Tiedän varsin hyvin että isot lihakset ja tasapainoinen fysiikka vaativat vuosien työn, tuhansia tunteja, ruokaa ja rautaa, ja silti "ihanne fysiikka" tuskin on koskaan valmis, nälkä kasvaa syödessä :) Rakkaus kasvaa aina vaan suuremmaksi, tuntuma lihakseen ja se PAINE, tunne kun selkäpala tuntuu repeävän viimeisissä toistoissa. Tahdon nauttia tästä hommasta, kehittyä paremmaksi, ja ne kisat, katsotaan niitä sitten kun on sen aika, siis rennolla meiningillä. Johanna kirjoitti hyvän blogipäivityksen treenitekniikasta, käykää tsekkaamassa. Allekirjoitan täysin, olen elävä esimerkki kuinka tuntuma saa aikaan valaistumisia yhteistreeneissä. Viimeksi halusin treenata käpäliä. Ongelmani on ollut jo pitkään (lue: aina!) etten saa tuntumaa hauikseen. No eipä ole enää tuon kerran jälkeen ollut ongelmaa. Keskittyminen, sopiva (lue: ei liian suuri!) paino ja negatiivinen. Tuntui kuin hauis olisi poksahtanut, paine oli jäätävä! Arvostan suuresti "koutsini" tyyliä treenata. Se keskittyminen on huippuluokkaa, ei siinä huudeta ja tuskin edes puhistaan (tässä olisi opeteltavaa omalla kohdalla!), mutta katsokaapa fysiikkaa, perille on mennyt :) Muutenkin Johannan maanläheinen suhtautuminen koko lajiin, annan arvostusta hänelle <3 Ja kiitos palautteesta, luottamus itseen palasi taas ;)

Selkään löytynyt tuntuma ja samalla rinnan alle tullut senttejä 97 :)

Motivaatiota hakemaan ja ihailemaan fysiikoita :)

Olen myös pohtinut viime aikoina muiden suhtautumista tähän koko treenitouhuun, lähinnä kommenttien kautta joita silloin tällöin (lue:usein!) kuulee...

"Miten sä voit aina syödä tota samaa ruokaa, mahtaa maistua puulta..." 
Taisi tulla viimeisimmäksi rakkaan äitini suusta. Kommentti takaisin oli luokkaa, muistatko kun olit vielä töissä, sulla oli joka päivä eväänä jugurttia ja leipää. Minulla on sentään joko kanaa, kalaa tai jauhelihaa ja vihannekset ja mausteet vaihtuu. Hiljaista tuli :)

"Sulla on vuorotyö ja lapsi. Minä ainakin haluan illat käyttää perheeni kanssa oleiluun!"
Syön tasaisin väliajoin (eli jaksan hyvin!) ja treenaan tunnista puoleentoista päivässä. En nuku töiden jälkeen päiväunia. Jos on iltavuoro treenaan sillä välin kun lapsi on esikoulussa. Eskarin jälkeen käydään vapaapäivinä uimassa, keilaamassa, luistelemassa tai pelaillaan, jopa leivotaan :) Väitän siis että jaksan ja ehdin puuhastella perheeni kanssa ihan yhtä paljon kun ne vanhemmat jotka käyvät töissä mutta eivät treenaa...

"Pidätkö sä koskaan edes välipäiviä? Ylikuntoon menet tai suoni poksahtaa päästä, kamalan näköistä rehkimistä!"
Välillä on pakko pitää välipäiviä, mutta palaudun treeneistä hyvin. Myönnän että kehon huoltoon pitäisi panostaa, mutta harvoin on mikään paikka kipeä, muutoin kun "hyvällä" tavalla. Salilla testailen silloin tällöin äärirajoja ihan tosissaan, eihän se jalkaprässi niin kaunista katseltavaa ole, mutta ei ole ainakaan vielä suoni poksahtanut ;)

"Syömähäiriö tollasesta tulee. Eihän tossa ole mitään järkeä ensin lihottaa ja sitten laihuttaa. Mieti minkä kuvan annat lapsellekin!"
Itse osaan suhtautua "terveesti" tähän touhuun. Viihdyn sekä hieman pyöreämmässä kunnossa, että kireässä kunnossa. "Massalla" on mukavaa syödä vähän reilummin ja housut välillä vähän kirraavat mahan seudulta. Dieetillä ruoka pienenee, mutta on kiinnostavaa nähdä mitä kerroksen alta kuoriutuu. Olen nuorena ollut melkoisen pyöreä ja parikymppisenä taas lähes anorektisen laiha. Tästä syystä tunnen nyt kolmekymppisenä olevani vihdoin tasapainossa, syömähäiriön pelko on aiemmista kokemuksista lähes poissuljettu. Ja lapselleni ja miehelleni teen perus kotiruokaa. He nuo rakkaudet saavat kyllä herkutella, tosin karkkipäivästä yritän pitää kiinni, miehen kohdalla huonolla menestyksellä :D

"Etkö sä ole lehistä lukenut että toi karppaaminen on vaarallista, tulee verenpainetta ja kolesteroli nousee!"
Tähän en viitsi edes muuta todeta, kuin että olen samaa mieltä, mutta minä en karppaa!!! :D

"Mä oon aina ajatellut että sä olet sellanen jalat maassa ihminen, miten sinäkin lähit tohon fitness hömppään ja vielä blogikin?"
Niin, mmmm, mitähän tähän olisi sanonut. Ehkä minun älykkyysosamääräni on suhteessa siihen kirjoitanko blogia tai käynkö salilla. No itse koen olevani täysin samanlainen ihminen kuin ennen tavoitteellisesti treenaamaan aloitusta tai blogikirjoittelua. Itse tykkään lukea muiden blogeja, ja mukava jos joku lukee näitä minunkin vuodatuksiani, mutta taisin joskun todeta aiemminkin: ei näitä treeniblogeja ole pakko lukea jos ärsyttää :D Onneksi minut paremmin tuntevat tietävät varsin hyvin, että olen välillä hyvinkin epävarma, muita kannustava, ihan yhtä fiksu kuin ennenkin, tyttö, joka nyt vaan tykkää käydä salilla :)

Tässä oli vain pieni osa näistä yleisimmistä kommenteista :)

Huomenna odottaa pitkästä aikaa K&M ja tiimipäivä <3 Olkapäiden kidutusta ja toiminnallista harjoittelua luvassa, vähän luentoa ravitsemuksesta, ja hei, mukavia treenikavereita :)

Eevis