Pikku Boudari

Viime aikoina minua kovasti mietityttänyt asia on: millaisen mallin annan lapselleni? Kuinka lapseni näkee tämän elämäntyylin jonka olen valinnut? Kuinka vastata niihin kysymyksiin joita kuusi vuotias todellakin keksii kysyä ja monia..? Kuinka elän arkeani tarkkoine ruoka-aikoineen ja aikatauluineen työn ja salin välillä, ilman että ne vaikuttavat aikaani lapsen kanssa?  Enhän varmasti anna vääränlaista ulkonäkökeskeistä roolimallia jos joskus kisapäivä koittaa?

Oma kuusi vuotiaani on utelias, siis tahtoo tietää kaikesta kaiken ja vielä vähän päälle, ja imee itseensä kaikki vaikutteet vanhemmiltaan (siltä ainakin tuntuu...) Meidän pikku boudari (kuten hän itseään joskus kutsuu) odottaa milloin pääsee äitin kanssa salille, siis lähes kymmenen vuoden päästä, haluaa aamuisin oman kipon raejuustoa, toivoo munakkaansa ilman keltuaisia ja näyttelee hauistaan nappuloiden yleisurheilukisojen juoksun lähtöviivalla, varaa aamuksi D-vitamiinipillerin jonka ottaa aamupalan kanssa ja hammaspastillin aamupalan jälkeen otettavaksi, voih huoh! Ja äiti on syystäkin hämillään, ajatus on usein: "voi ei, mitä nuo muut vanhemmat ajattelevat, luulevat tietysti että äiti on opettanut.."

"Bodypeukku ja kilon paino..."

Äiti ja sen lapsi

Itse elän tällä hetkellä melko "askeettista" elämää, ruuat punnataan ja eväät kulkevat mukana, dieetin jälkeen toki on niitä "mässypäiviä" kerran viikossa :) Lapseni ja mieheni syövät mitä mieli tekee, ja ei, minä en valita :) Tarkka ruokavalio on minun juttuni, eikä se saa olla muilta pois. Meillä ei siis ole tyhjätty herkkuja pois kaapeista, ja kyllä, voin lähteä perheen kanssa mäkkäriin, ihan vain seuraksi :D

Haluan opettaa lapseni kaikki ruokaiseksi, aivan kuten minut on aikoinaan opetettu. Samoin liikuntaharrastuksistaan lapseni saa päättää itse, no jos vielä kymmenen vuoden päästä hinkuaa punttien pariin niin tokihan otan mukaan :) Meidän vilpertin mielipuuhat tosin liittyvät kaikki urheiluun: kesällä ajetaan joka päivä pyörällä ja uimaan mennään aina kun sää sallii. Kesällä käydään yleisurheilukoulussa ja talvella liikuntakoulussa, hiihtoa ja uimahallia unohtamatta. Uskon että oma elämäntyylini auttaa jaksamaan noin energisen lapsen tarpeissa. Liikkeellä pitäisi pikku-neitin mielestä olla aamusta iltaan, ei ole aikaa käydä sohvalle työpäivän jälkeen.

Asiaa voisi pohtia vaikka kuinka kauan.... Aika näyttää miten käy, tuleeko tuosta tytöstä ihan normi teini vai se Pikku Boudari :)

Tänään reenailtiin taas Päivin kanssa helteestä huolimatta, kovin hikistä hommaa :) Vuorossa oli siipien metsästystä, siis selkäpäivää... Alla vähän kuvaa, paljon on vielä tekemistä, mutta on sinne jo pikkuruiset tynkä-mallin siivet ilmaantunut jos oikein tsiigaa :D

Ja löytyhän Päivin pihasta vielä tämmönen pieni nappisilmä vastasta, joka on oppinut sanomaan kummille "Hei hei" <3