Onko järkee vai ei?

Aloittaessani tätä harrastusta, vai voisiko sanoa elämäntapaa, törmäsin usein kysymykseen: "Onko tuossa hommassa mitään järkeä? Ensin nostat painoa ja syöt kuin hevonen ja sitten kituutat ja tiputat painoa. Ei se kuule enää lähdekään kolmekymppisenä niin vaan pois! Tollanen rehkiminen on ihan hullua, suonetkin pullistuu päästä!" Ja tässä vain pieni osa! "Massakaudella" tuli myös muutama suora kommentti: "Olit Eevis kyllä nätimpi kun olit pieni ja siro, nyt olet jotenkin roteva..." Ja hah, enhän minä ollut edes plussilla roteva, kaukana siitä :) Huppari ja housuvarasto meni kieltämättä uusiksi, hartiat kinnasivat, selkäosa ahdisti eikä käsiä saanut vanhoissa takeissa suoriksi, mutta hei, en haluakaan enää shoppailla lastenosastolla :D Ja ei, en kerännyt kilojani käymällä mäkkärissä ja mussuttamalla sipsikulhollista iltaisin, söin mm. puuroa, tonnikalaa, salaattia ja riisiä (jotka kaiken lisäksi punnitsin), ja kyllä, painoni nousi kymmenisen kiloa, mutta ei tämä tiputtaminen ole ylitsepääsemättömältä tuntunut :) Lisää (ja paljon!) pitää lihasta saada rakennettua, syksyllä paljon ruokaa ja lihatalkoot pystyyn! Rasvaakin varmasti tulee, mutta sitten taas kiristellään ;)

Alla vertailu kuvaa, ylempi vuodelta 2008 (sitä lastenvaateosasto kamaa), alempi 2013 :)

Tämä koristaa jääkaapin ovea, motivaatiokuva: "Ei enää ikinä!" :)

Reilut kymmenen kiloa painavampana kuin ylemmässä kuvassa :)

Kerran katsellessani tietokoneelta Heidi Sorsan kisakuvaa, kuului selän takaa kommentti: "Et Eevis todellakaan haluaisi näyttää tuolta, ihan miehen lihakset?" Voi kyllä haluaisin, tekisin melkeinpä mitä tahansa että saisin Heidi Sorsan fysiikan, todella upea ja näyttävä nainen, kilpailija jota ihailen suuresti! Yritin kehitellä vastakommenttia: "Oletko käynyt koskaan katsomassa kisoja paikan päällä, kuinka kauniita ja siroja kilpailijat ovat, tuolta näytetään vain kisapäivänä jne..." Turhaa työtä selittely, makuasioista ei voi kiistellä :)

Olen "pitänyt pääni", en ole loukkaantunut suoristakaan kommenteista, ehkä enemmänkin sisuuntunut :) Onneksi ne tärkeimmät ihmiset ovat juuri ne jotka jaksavat kannustaa ja antaa positiivista palautetta, myös sillä "massakaudella". Olisihan se hienoa näyttää kireältä ympäri vuoden, mutta ei, en edes halua :) Oma pääni kestää kyllä käyttää osan vuodesta hieman suurempia vaatteita ja kantaa ne muutamat ylimääräiset kilot joita syöminen kerryttää... Olen huomannut että rinnalleni ovat jääneet ne ihmiset jotka välittävät minusta juuri sellaisena kuin olen, ne jotka hyväksyvät että valitsen salin mieluummin kuin biletyksen, tietävät että päiväni ovat joskus aikataulutettuja, pyytävät minut grillibileisiin loukkaantumatta siitä että kannan mukanani omat eväät, he tietävät olevansa tärkeitä vaikken viikkoon ehtisikään heitä tavata <3

Vetäkäähän viikko asenteella ja uskaltakaa olla sellaisia kuin olette :) Alla minun pieni asennepakkaukseni, tuolta pikku boudarilta ei luonnetta puutu :)

Mun <3

Eevis